tiistai, 18. lokakuu 2016

Unessa

Sä tuoksut

unelta
Siltä samalta jossa 
me molemmat oltiin
Sanoit "tuu mun uneen"
 
Niin kaunista
en ollut koskaan kuullut
Luulin kyllä etten 
sinne voi osata
 
En kai osannutkaan
kuka osaisi 
ei ole tienviittoja
 
Silti siellä
molemmat oltiin
Hetki ennen heräämistä
kun tunsin
sä oletkin siinä
 
Ja sanoin
"sä olet mun seuraava runo"
 
IMG_4448.jpg

sunnuntai, 16. lokakuu 2016

Elämäni

2060-luvulla

Venus peittää Jupiterin
niinkuin ei koskaan ennen
Ja minä olen sata
Tähän siis pysähdyn
 
Minun elämäni. Kuunnelkaa
 
Vesimies, idealisti. Seikkailija
Niin sanotaan
Minutko horoskooppiin kirjoitettiin
 
Minut juuri. Mutta ei kodittomana.
Ehkä kurittomana. 
Heinäpellon pikkupoikana
 
Unelmoin. Elämään rakastuin
Jo ennenkuin siitä tiesin 
Kapinoin, katkoin kahleet
Versoin villisti, kompuroin
Ja aina teidät tunsin. Rakkauden tajusin
Siitä kiitän.
 
Tähän siis pysähdyn
Huurretta ikkunasta pyyhin 
Jotta näkisin
Teidät. Ihmiset joista hurmaannun
 
Kauas olen kulkenut
Vesimiehen virta
Sekö minua kuljettaa
Kokenut olen paljon
Kohdannut vielä enemmän
Aina vain syvemmin
Elämään rakastunut
 
Oivaltanut. Onni on. Tässä se on.
Toisen onni
Jolla ei ole paljon
Vaatii käden auttamaan
Hentoon sormeen tarttumaan
On meistä siihenkin
 
Te, joista hurmaannun
Elämän tuoksu, se teistä on minuun tarttunut
 
Siitä kiitän. Kiitos, että olette
 
IMG_6528.jpg

 

sunnuntai, 16. lokakuu 2016

Kesän siivillä

Koko kesän

varmaan oli siivet
pitkin Kaivopuiston rantaa
hymyt, kohotetut lasit
 
sitä se on
kun on elossa
missään lenkillä ollut
cleardot.gif
olin vain elossa
taskut täynnä onnea 
kesäpojan onnea
 
mistä mahtoi
taskuun tulla se reikä
Mattiksen suoralle
varisi kesän kimalteet
 
Huopien alla ei ketään
ei pullan tuoksua
kukaan ei pidä kädestä
tuuli kulkee tuolien välissä
 
Syksy 
ei ole sokeria
kesäpojan kahvissa
 
IMG_6399.jpg

 

keskiviikko, 12. lokakuu 2016

Olet siinä vaikka voisit lähteä

Siinä on yksinkertainen lause joka aluksi saattaa vaikuttaa hyvinkin kevyeltä, jopa merkityksettömältä. Mutta kun hetki pohditaan, huomataan sen sisältävän rakkautta, rehellisyyttä, arvostusta, hyväksyntää, itsetuntoa ja vapautta. Ei huonosti noin lyhyeltä lauseelta? Olenkin ystävilleni sanonut, että pyrin ottamaan tuosta moton ihmissuhteilleni. Koska siinä on kaikki.

Ensin vähän taustaa, eikä välttämättä niin hyvää taustaa. Täytyy rakkauden ongelmistakin kirjoittaa, vaikka Rakkausmies haluaisikin aina pysyä positiivisuuden tiellä. Joskus täytyy hahmottaa ongelma jotta siihen ratkaisun rekeen kykenee hyppäämään.
Rakkauden ja parisuhteen haasteet usein kuuluvat muodossa  "miks sun aina pitää!" tai "mikset sä koskaan??". Ajan myötä tuntuu kovasti kasvavan tarve muuttaa toista ihmistä. Arvomaailma, käytös, tapa siivota, tapa olla siivoamatta, nukkuminen, valveilla olo jne alkaa ärsyttää :-) Ja eikö olekin mielenkiintoista, kun parisuhteessa tarpeeksi yrität toista muuttaa niin kyllähän se siitä muuttaa. Vie kaikki tavaratkin mennessään. 
 
Tiedän kyllä mitä moni nyt mielessään ajattelee.."kyllä minä tajuan, että toinen pitää hyväksyä sellaisena kuin on". Vaan miten iso onkaan ero tietämisen ja tekemisen välillä! 
Tuleeko aidosti toimittua päivittäin niin, että toisen ominaisuudet ja erilaisuudet hyväksyy. Muistaako kertoa ääneen miten onnellinen onkaan kun saa olla juuri tuon ihmisen seurassa.  Haluaako toista auttaa silloin kun heikkous iskee, tukea haparoivissa askelissa. Osaako pahimman kiukun ja epätoivon hetkellä tarjota olkapäänsä ja sanoa "nojaa siihen hetki, kyllä tämä järjestyy". 
 
Tuohon meidän kuitenkin tulisi pyrkiä, tuota paikkaa ja olotilaa otsikko peräänkuuluttaa. Mihin sellaisesta keitaasta tekisi mieli lähteä jossa tuntee olevansa arvostettu ja rakastettu, vailla minkään puutteen tai vian alleviivausta? 
Siihen on tultu koska toisessa ihmisessä on jotain mikä viehättää. Siihen on ajanut ehkä jopa sokaiseva rakastuminen joka saa sydämen jättämään lyöntejä väliin ja nurmikon palamaan karrelle jalkojen alla. Siinä pysyminen edellyttää oivaltamista. 
 
MUTTA - se oivaltaminen ei ala toisen ihmisen tutkimisesta. Se alkaa itsensä tuntemisesta ja hyväksymisestä. Silloin kun itseään osaa rakastaa terveesti, voi myös toista ihmistä katsoa vailla tarvetta arvostella, kilpailla tai tuomita. Se vanha lentokoneen sääntö happinaamarista "ota ensin itsellesi jotta voit auttaa muita", pitää paikkaansa myös rakkauden kohdalla. 
Kun tuntee itsensä ja osaa rakastaa itseään, voi myös toisen antaa liihotella vapaana. Itselleen täytyy tehdä selväksi millaisessa maailmassa haluaa elää. Ja sen jälkeen sanoittaa se kaikki toiselle - kertoa, kirjoittaa tai vaikka laulaa toiveensa, tapansa, pelkonsa ja unelmansa. Alaston rehellisyys auttaa molempia näkemään. Ymmärtämään onko tässä sellainen paikka jossa voi olla vapaasti, vailla kahleita. Tehdä omat tutkimusmatkansa elämän poluille ja aina palata. Ei siksi, että olisi pakko vaan siksi, että se on kaikki mitä haluaa.
 

"Olet tullut siihen koska olet nähnyt jotain niin kaunista ettet koskaan ikinä missään. Etkä halua lähteä koska siinä tunnet itsesi kauniimmaksi kuin koskaan ikinä missään"

 
IMG_6487.jpg
 

maanantai, 3. lokakuu 2016

Rakkausmies

Millainen on mies joka rakkaudesta haluaa alkaa lohkomaan? Vieläpä ihan julkisella palstalla?

Lainatakseni Tinder-profiilini tekstiä: "herrasmiehen karismaa ja pikkupojan kurittomuutta. Toki se on "vain mainos" :-), mutta ehkä niitä molempia minusta löytyy.  Arvostan hyviä tapoja, eleganttia otetta, toisen kunnioittamista ja heikomman puolustamista. Mutta välillä on vain ihanaa vetää pipo silmille ja kiipeillä elämän oksilla ilman huolta putoamisesta. Olen kasvanut maalla, saanut  kosketuksen luontoon, työhön ja onnelliseen elämään. Monesti olen miettinyt lapsuuttani ja sitä miten maalla "annettiin kasvaa", siellä ei niinkään "kasvatettu". Se on antanut terveen tavan suhtautua elämään, leikkisän otteen kaikkeen mitä ympärillä tapahtuu. Reissut ovat sittemmin vieneet työn puolesta matkustelemaan ristiin rastiin Eurooppaa, asuttuakin on tullut hetki Espanjassa ja vähän pidempään Hollannissa. Helsingistä on tullut koti. Merelliset maisemat ja vireä ilmapiiri jaksavat aina vain inspiroida.

Takana on pitkä avioliitto, sen tuloksena kaksi pitkänhuiskeaa poikalasta, toinen jo aikuinen ja toinen siinä kynnyksellä. Kuuluisien ruuhkavuosien tuloksena olen siis kokenut sen rakkausmiehelle raskaimman eli avioeron. Liitto jota ikuiseksi lupailtiin, ei sitä ollut. Tai helppoa olisi syyttää erosta vain ruuhkavuosia ja jättää ottamatta vastuu omista tekemisistään. Ihan niin helpolla en ole itseäni päästänyt. 

Viime talvena mittariin tuli 50 v. Mukana ei tullut villitystä, ehkä omalta osaltani olen sitä villitystä elänyt jo useita vuosikymmeniä. Elämää on ollut helppo rakastaa ja varsinkin ihmisiä joita se on eteen tuonut. Sitä riemua olen kokenut kaikki nämä vuodet. Erikseen ei tarvinnut lähteä riehaantumaan kun täytti pyöreitä. No, sen verran ehkä, että Rakkausmies tavallaan astui kaapista ensimmäistä kertaa synttärijuhlilla. Kirjoitin silloin runon elämästäni ja luin sen vieraiden edessä. Se oli erikoinen hetki, tunsi itsensä samalla kertaa niin heikoksi ja kuitenkin ehkä vahvemmaksi kuin koskaan.

Minulle tuo 50 v. virstanpylväs, siihen saakka taivallettu matka ja ero pitkästä suhteesta toi ehkä enemmänkin henkisen pysähtymisen. Olen kyllä aina ollut vähän sellainen "runopoika", haaveillut, kirjoitellut pitkiä kirjeitä ja runoillut pöytälaatikkoon. Mutta viimeiset vuodet olen huomannut miettiväni konkreettisesti ihmisten välisiä tunneasioita, miksi käyttäydymme niin tai näin, miksi jätämme tekemättä kauniita asioita, miksi emme enää huolehdi toisesta yms. Paljon on myös tullut keskusteltua näistä asioista. Ja ajatus Rakkausmiehestä on pikkuhiljaa syntynyt. Tarve sanoittaa sitä mitä miehen päässä liikkuu. Kertoa siitä miten suomalainenkin mies osaa tuntea, haluaa kuulla miten naisen sisintä voi ja pitää koskettaa, tahtoo oppia pitämään kädestä. Yritän kertoilla asioista ajatusten ja runojen muodossa. Rakkaan harrastukseni  valokuvauksen tuotoksia pyrin myös hyödyntämään, kaikki kuvat ovat siis minun ottamiani.

Jostain omaksuin moton kenties vielä eteeni tulevaan parisuhteeseen - "olet siinä vaikka voisit lähteä". Niin haluaa Rakkausmies parisuhdetta kohdeltavan. Toisella ihmisellä on kaikki vapaus lähteä, mutta miksi lähteä kun siinä on hyvä olla. Hyvä olla siksi, että saa olla oma itsensä, tulee arvostetuksi juuri sellaisena kuin on. Siitä kertookin Rakkausmiehen seuraava kirjoitus. 

Sunset%20chairs.jpg